Aamupuuron hiljainen porina, puheluita vapaaehtoisten kanssa, ensikohtaamisia kirjaston lattialla. MLL:n koordinaattorin työ rakentuu pienistä hetkistä, joissa ystävyys, kieli ja yhteisöllisyys alkavat juurtua. Tämä on tarina arjesta, jossa kohtaamiset muuttuvat merkityksiksi.
Herään tänään kuuden jälkeen ja laitan aamupuuron keittymään lokakuun hämärässä aamussa. Vähän myöhemmin aloittelen työpäiväni Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piriin koordinaattorina. Teen töitä Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan parissa. Toiminnan tavoitteena on maahanmuuttajaäitien kotoutumisen ja suomen kielen oppimisen tukeminen – samalla osallisuutta ja vanhemmuutta vahvistaen. Työpäiväni ovat harvemmin samanlaisia keskenään ja juuri se tekee työstäni niin antoisaa. Työni vie minut ihmisten pariin ja uusiin tilanteisiin täyttyen kohtaamisista, keskusteluista ja pienistä oivalluksista siitä, kuinka tärkeää yhteisöllisyys meille kaikille on.
Perheiden kohtaaminen vaatii pysähtymistä ja läsnäoloa.
Aloitan uuden työviikon kotitoimistolla kahvikupin äärellä. Teen töitä liikkuvasti ja paljon kentällä, mutta pidän siitä, että saan välillä rauhassa suunnitella ja koordinoida asioita myös etänä. Käyn ensimmäiseksi läpi sähköpostit ja kalenterin – alkuviikon aikana on luvassa puheluja ja palavereita, myöhemmin viikolla verkostoyhteistyötä, tapahtuman suunnittelua ja ystäväparien ensitapaamisia.
Uusien ystäväparien muodostamista ja yhteydenpitoa vapaaehtoisten kanssa
Alkuviikosta kontaktoin uusia vapaaehtoisia ja maahan muuttaneita äitejä ja keskustelemme heidän toiveista ystävätoiminnalle. Koordinaattorina minulle on tärkeää pyrkiä muodostamaan mahdollisimman yhteensopivia ystäväpareja ja hahmottelen jo suunnitelmia puhelujen lomassa. Yhdistän alustavasti vapaaehtoisen ja maahanmuuttajaäidin, jotka asuvat lähellä toisiaan ja ovat toivoneet seuraa ja mukavaa tekemistä vauvavuoteen. Tutustuminen esimerkiksi uuteen ympäristöön tai vauvojen lorutuokioon voi tuntua turvallisemmalta, kun ensimmäistä kertaa voi mennä yhdessä ja rinnalla on henkilö keneltä kysyä tarvittaessa neuvoa. Vanhemmuus mullistaa maailman ja vertaistuki on kallisarvoista kulttuuriseen taustaan katsomatta.
Kalenterini muistuttaa minua myös sovituista tukipuheluista vapaaehtoisten kanssa. Sovimme soittoajan ystäväparin molempien osapuolien kanssa kysyäksemme ajatuksia ja tunnelmia ystäväsuhteen kulusta ja esimerkiksi kokemusta maahan muuttaneen äidin suomen kielen edistymisestä – moni kertoo saaneensa kannustusta puhua suomea ja kokenut kielitaitonsa kehittyneen. Kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemus vieraalla kielellä on voimaannuttavaa ja rohkaisevaa. Eräässä puhelussa vapaaehtoinen kertoo minulle, kuinka hän on saanut vertaistukea ja varmuutta omaan vanhemmuuteen ystävän kanssa käydyistä keskusteluista. He ovat jutelleet kasvatuksesta ja siihen liittyvistä kulttuurien välisistä eroista ja kuinka ystävän kokemusten kautta hän on nähnyt miten yhteisö voi olla apuna ja tukena vanhemmuudessa – kaikkea ei tarvitse tietää ja osata itse.
Kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemus vieraalla kielellä on voimaannuttavaa ja rohkaisevaa.
Yksinäisyys koskettaa monia Suomessa, myös monella maahanmuuttajalla on yksinäisyyden kokemuksia. Tämän päiväiset keskusteluni vapaaehtoisten ja maahanmuuttajaäitien kanssa tuo tämän aiheen taas hiukan lähemmäksi. Yksinäisyyden taustalla voi olla monia tekijöitä ja toisaalta yksinäisyydeltä suojaavia tekijöitä ovat kuulumisen tunne ja osallisuuden mahdollisuus yhteisöön. Kirjaan itselleni muistutuksen: Ystävätoiminta voi tuoda arkeen kaivattua merkityksellisyyttä ja kuuluvuuden tunnetta.
Verkostoyhteistyötä ja tapahtuman suunnittelua
Viikkoni jatkuu muutamalla Teams -palaverilla, joista ensimmäinen on alueellinen lapsiperheiden kanssa toimivien tahojen tapaaminen. Verkostoyhteistyö on antoisaa ja opettavaa – yhdessä tehden pystymme vaikuttamaan laajemmin ja tarjolla on aina kollegiaalinen tuki. Tänään käymme läpi pinnalla olevia ilmiöitä ja keskustelemme, kuinka voisimme tavoittaa parhaiten tukea tarvitsevia perheitä. Puheenvuoroissa toistuu, että useassa perheessä tasapainoillaan työn ja vanhemmuuden välillä – väsymystä ja arjen kuormitusta on monella. Kirjaan itselleni muistutuksen paperin kulmaan: perheiden kohtaaminen vaatii pysähtymistä ja läsnäoloa.
Käyn keittämässä iltapäiväkahvit ja jatkan vielä toiseen palaveriin kollegani kanssa. Olemme mukana toteuttamassa monikielistä tapahtumaa vanhemmille kotoutumisen tueksi. Valmistelemme toiminnan esittelyä selkosuomeksi ja suunnittelemme tapahtumaan myös jotain toiminnallista hauskaa puuhaa lapsille. Tapahtumien suunnittelussa pääsen käyttämään luovuutta ja se on mukavaa vastapainoa muille työtehtäville. Yhteinen ideointi on kaikin puolin inspiroivaa ja antaa työhön virtaa.
Ennen kuin lopettelen työpäiväni, laitan vielä sähköpostiviestin seuraavaan Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan koulutukseen ilmoittautuneille henkilöille. On ilahduttavaa huomata kuinka auttaminen, kulttuurien välinen vuoropuhelu ja erilaisuuden kohtaamisen taito ovat puhuttelevia aiheita.
Ystäväparin ensikohtaaminen
Loppuviikosta tapaan ystäväpareja ja yksi tapaamisista on Tikkurilan kirjastossa, lastenosastolla. Molemmilla on pienokaiset mukanaan ja asetumme yhdessä lattialle lastenosastolle missä pienet kädet hakeutuvat alkuun kohti äidin syliä, mutta hetken päästä tutkivat jo ympäriltä löytyviä lastenkirjoja ja Duplo -palikoita. Ystäväpari on innoissaan tapaamisesta ja lastenosaston nurkkaus täyttyy iloisesta puheensorinasta. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus on tutustuminen – tänään ystäväpari juttelee lapsistaan ja harrastuksistaan. Pohdimme yhdessä mitä he voisivat tehdä, kun seuraavina kertoina tapaavat. Kerron, että toiminnan tarkoituksena on tehdä tavallisia arkisia asioita yhdessä, joista molemmat pitävät. Käymme yhdessä vielä läpi ystävätoiminnan rakenteen ja ystävykset vaihtavat puhelinnumeroita. Ystäväpari jää vielä juttelemaan ja tutustumaan toisiinsa, kun jatkan matkaani kohti juna-asemaa. Pohdin itsekseni: yhteisöllisyys syntyy hitaasti, mutta jokainen yhteinen nauru vie sitä eteenpäin.
Työviikkoni alkaa olla lopuillaan. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja juuri se tekee tästä työstä niin palkitsevaa. Koordinaattorin työ MLL:ssa on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja läsnäoloa.
Kirjoittaja Elina Jäälinoja / Koordinaattori MLL Uudenmaan piiri
Lisätietoa MLL Uudenmaan piirin tuesta ja toiminnasta: https://uudenmaanpiiri.mll.fi/perheille/
Muiden MLL piirien yhteystiedot: https://www.mll.fi/tietoa-mllsta/piirien-yhteystiedot/
